suoritusympäristössä

Suoritusympäristössä tarkoitetaan ohjelman suorittamiseen käytettävää tilaa sekä siihen liittyviä resursseja, riippuvuuksia ja konfiguraatioita. Se kuvaa käytännössä sen, millaisissa oloissa ohjelma käynnistetään ja miten se saa tarvitsemansa tiedostot, kirjastot sekä palvelut. Suoritusympäristö eroaa usein kehitysympäristöstä siten, että se painottuu vakauteen, toistettavuuteen ja turvallisuuteen tuotantokäytössä.

Keskeisiä komponentteja ovat laitteistoresurssit (CPU, muisti, tallennustila), käyttöjärjestelmä ja sen rajapinnat, ohjelman ajonaikaiset kirjastot sekä mahdolliset ajurit tai verrokiralustot. Lisäksi ympäristöön kuuluvat ympäristömuuttujat, konfiguraatiotiedostot, tiedostopolut ja verkko-osoitteet, sekä ulkoiset riippuvuudet kuten tietokannat ja palvelut. Suoritusympäristö voi olla eristetty esimerkiksi konttien tai virtuaalikoneiden avulla, jolloin ohjelma saa mahdollisimman tasaisen ja toistettavan suorituksen riippumatta kehityslaitteistosta.

Isolointi ja käyttöönotto ovat tärkeässä roolissa. Konttien, säilöjen tai hiekkalaatikoiden kaltaiset ratkaisut rajoittavat ohjelman pääsyä järjestelmän resursseihin ja helpottavat siirtämistä eri ympäristöihin, kuten testauksesta tuotantoon. Ympäristön hallinta ja dokumentointi parantavat toistettavuutta sekä helpottavat virheiden jäljittämistä.

Esimerkkejä yleisistä suoritusympäristöistä ovat Java Runtime Environment (JRE), .NET Common Language Runtime (CLR), Node.js sekä Python-tulkki. Verkkosivuilla käytetään usein selainta suoritusympäristönä; näissä tapauksissa suoritusympäristö on käyttäjän laite. Hyviä käytäntöjä ovat eksplisiittinen riippuvuuksien hallinta, ympäristömuuttujien hyödyntäminen konfiguraatiossa sekä turvallisuudesta ja suorituskyvystä huolehtiminen esimerkiksi resursoinnin ja monitoroinnin avulla.