suoritusvelvoitteen

Suoritusvelvoite on suomalainen oikeudellinen ja kaupallinen termi, joka tarkoittaa velvollisuutta suorittaa sovittu suoritus toisen osapuolen hyväksi. Se syntyy yleensä, kun sopimuksellinen tai muu oikeudellinen peruste asettaa velvoittajalle (suorittajalle) velvoitteen toimittaa määrätty suoritus vastapuolelle (saajalle). Suoritusvelvoite voi kirjautua erilaisten oikeudellisten perustusten kautta, kuten sopimuksista, epäsuorista velvoitteista (quasi-contract) tai vahingonteosta johtuvista velvoitteista. Velvoite koskee usein tavaran luovutusta, palvelun suorittamista tai muuta ennakoitua suoritusta, ja sen on oltava ajallisesti sekä sisällöllisesti määritelty sopimuksen tai lain mukaan.

Kun suoritus toteutuu, saaja saa oikeutensa vastaanottaa sovitun suoritus. Suoritusvelvoitteen laiminlyönti on velvoitteen rikkomus, joka voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin, kuten vahingonkorvauksiin, sopimusrikkomukseen liittyviin seuraamuksiin tai sopimuksen purkuun riippuen sopimuksen ehdoista ja oikeudellisesta kontekstista.

Kauppakäytännössä suoritusvelvoite esiintyy myös IFRS 15 -standardin käännösversion yhteydessä terminä “performance obligation” eli suoritusvelvoite, joka tarkoittaa asiakkaalle luvattua hyvää tai palvelua. Tässä kontekstissa tuloutus tapahtuu silloin, kun suoritusvelvoite on täytetty, ja myynti kirjataan sen mukaan. Tämä korostaa sopimuksissa annettujen lupauksien ja tulojen aikamäärittelyn yhteyttä.

Suoritusvelvoite on keskeinen käsite sekä sopimus- ja velvoiteoikeudessa että talousraportoinnissa Suomessa, ja sitä käytetään kuvaamaan, miten ja milloin vastapuolille on odotettavissa suorituksen toteutuminen.