suojautumisvastetta

Suojautumisvastetta tarkoitetaan suojan tai suojamateriaalin kykyä vähentää säteilyannosta. Se kuvaa, kuinka tehokkaasti suojan takana on pienempi annos verrattuna suojattomassa tilassa. Käytännössä suojautumisvastetta voidaan pitää annoksen vähenemisen mittarina, kun säteilykulku kulkee suojan läpi.

Suojautumisvastetta voidaan ilmaista usealla tavalla. Yleisesti käytetään attenuaatiokerrointa, joka kuvaa suojan yläpuolella olevan lähteen ja suojan takana mitatun annosnopeuden suhdetta (D_in / D_out), sekä läpäisyä, joka on D_out / D_in. Suurempi attenuaatiokerroin tarkoittaa parempaa suojausta. Arvioinnissa hyödynnetään myös paksuuden, materiaalin tiheyden ja kemiallisen koostumuksen sekä säteilyn tyypin ja energian vaikutusta.

Suoja-ainesten ja -rakenteiden suojautumisvastetta määrittävät useat tekijät. Säteilytyyppi (esimerkiksi gamma- ja X-säteet, neutronit), säteilyn energia, suojamateriaalin paksuus ja tiheys, sekä suojan geometria ja lähteen etäisyys vaikuttavat kokonaisuuteen. Myös monimutkaisissa järjestelmissä huomioidaan rakennelman monikerroksisuus ja mahdolliset heijastukset.

Mittaaminen ja laskeminen tapahtuvat dosimetreillä sekä laskentamenetelmillä. Mitatuilla arvoilla voidaan verrata standardeihin ja käyttää ne laskentamalleissa, kuten taulukoitujen tietojen, sovellettujen kuvaajien tai Monte Carlo -simulointien avulla. Suojautumisvastetta käytetään laajasti lääketieteellisessä radiologiassa, ydinlaitosten turvallisuudessa sekä teollisessa radiografiassa suunniteltaessa ja arvioitaessa rakennusten ja välineiden suojausta.