suodattuman

Suodattuman käsite kuvaa sekä prosessia että tulosta, jossa epäpuhtauksia erotetaan nesteestä tai kaasusta huokoisen suodattimen, kalvon tai muun erotuskeinon avulla. Suodattuminen perustuu hiukkasten kooltaan tai vuorovaikutuksiltaan sekä käytettävien voimien, kuten paineen tai virtausnopeuden, aikaansaamaan pidättymiseen. Tuloksena on puhtaampi virta sekä suodatuksesta syntyvä suodatinjäännös.

Mekaaninen suodatus nojautuu fyysisiin esteisiin: suuremmat hiukkaset jäävät esteen taakse. Kalvopohjaisessa suodatuksessa käytetään ohutta kalvoa, jonka pienemmät aukot sekä molekyylien vuorovaikutukset rajoittavat läpäisyä. Kalvofiltraatio kattaa useita tasoja: mikrofiltraatio (noin 0,1–10 μm), ultrafiltraatio (noin 0,01–0,1 μm), nanofiltraatio (noin 0,001 μm) sekä käänteisosmoosi, jossa poistetaan pienemmät aineet ja ionit.

Sovelluksia ovat vedenpuhdistus ja juomaveden laatu, teollisuusveden käsittely, elintarvike- ja lääketeollisuus sekä laboratorio- ja tutkimusympäristöt. Suodattimia käytetään myös ilmanlaadun parantamiseen sekä ilman- ja ilmastointijärjestelmissä sekä joidenkin teollisuusprosesseiden erottelu- ja puhdistusvaiheissa.

Haasteet ja huomioitavat seikat ovat tukkeutuminen tai fouling, valinnat materiaalin ja porekoon, kustannukset sekä energiankulutus. Tehokkuus riippuu käyttökohteesta, ylläpidosta ja oikeanlaisen suodattimen sekä prosessin optimoinnista.