sumuuntumiseen

Sumuuntuminen on suomalainen substantiivi, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa jokin muuttuu sumuuntuneeksi, hämärtyy tai menettää selvyyttään. Sanaa käytetään sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti: esimerkiksi näön sumuuntuminen viittaa epäselvyyteen näkökyvyssä, kun taas tilanne, muisti tai mielentila voidaan kuvailla sumuuntuneeksi. Etymologisesti sumuuntuminen muodostuu sanasta sumu (fog, usva) sekä -untuminen-suffixistä, joka ilmaisee prosessin luonnetta. Verbinä on sumuuntua ja adjektiivina sumuuntunut; illatiivin muoto sumuuntumiseen viittaa tilan muutokseen kohti sumuuntunutta tilaa.

Käyttöyhteydet: Termi esiintyy erityisesti kuvailussa eikä sitä yleisesti käytetä kliinisen diagnoosin määrittelyyn. See myös: näön sumuuntuminen kirjallisessa tai puhutussa kielessä, kognitiivinen sumuuntuminen kuvaamaan hetkellistä epäselvyyttä ajattelussa tai muistissa sekä metaforinen käyttö elämän tilanteiden epäselvyyden yhteydessä.

Suhteelliset termit ja ilmaisut: sumu, sumuuntuva, sumuverho, hämärtyminen. Sanaa käytetään neutraalisti ja kuvailevasti, ja sen konteksti määrittelee, koostaako se fyysisen näön epäselvyyden vai abstraktin epävarmuuden merkin.