sulamiskäytöksestä

Sulamiskäytös, suomeksi myös sulamisprosessi tai sulattelu, viittaa yleisesti prosessiin, jossa kiinteä aine muuttuu nestemäiseksi lämpötilan noustessa. Tämä ilmiö perustuu aineen molekyylien lisääntyeeseen liike-energiaan, joka saa ne irtautumaan kiinteän olomuodon sidoksista ja liikkumaan vapaammin nesteenä. Sulamispiste on se tietty lämpötila, jossa aineen sulaminen alkaa normaalipaineessa. Eri aineilla on erilaiset sulamispisteet; esimerkiksi vesi sulaa nollassa celsiusasteessa, kun taas rauta vaatii huomattavasti korkeamman lämpötilan. Sulamisprosessi on tasapainotila, jossa aineen kiinteä ja nestemäinen olomuoto voivat esiintyä yhdessä. Prosessiin liittyy lämpöenergiaa, joka sitoutuu aineeseen sen muuttaessa olomuotoaan, ilman että sen lämpötila nousee. Tätä kutsutaan sulamislämmöksi. Sulamiskäytöstä hyödynnetään monissa teollisissa prosesseissa, kuten metallien valmistuksessa ja ruoanlaitossa. Sen vastakohtana on jäätyminen eli kiinteytyminen, jossa neste muuttuu takaisin kiinteäksi samassa lämpötilassa, josta sulaminen alkoi.