sukellusfysiologia

Sukellusfysiologia tutkii elintoimintojen muutoksia ja sopeutumista vedenalaiseen ympäristöön. Se kattaa sekä ihmisen että eläinten reaktioita paineeseen, hapenpuutteeseen ja kylmyyteen sukelluksen aikana. Keskeisiä ilmiöitä ovat paineen vaikutukset kehon kaasutilavuuksiin ja kudoksiin, kuten typpinarkoosiksi kutsuttu tila, joka ilmenee korkeissa paineissa ja liittyy typpikaasun vaikutukseen keskushermostoon. Painetaudit, kuten sukeltajantauti, ovat toinen merkittävä ilmiö, joka johtuu liian nopeasta paineen noususta tai laskusta, jolloin kaasuja muodostuu kudoksiin kuplina.

Hapenpuute, eli hypoksia, on olennainen osa sukellusta, erityisesti vapaasukelluksessa, jossa hengitystä pidätetään pitkiä aikoja. Kehon fysiologiset reaktiot hypoksiaan sisältävät sykkeen hidastumisen (sukellusrefleksi), verenkierron uudelleenjakautumisen elintärkeisiin elimiin ja hapenottokyvyn paranemisen. Kylmyys on myös merkittävä tekijä, joka voi johtaa hypotermiaan, jos kehon lämpötila laskee liian alas. Sukellusfysiologia kehittää myös menetelmiä ja teknologiaa sukelluksen turvallisuuden parantamiseksi ja sukellusrajojen laajentamiseksi. Ymmärtämällä näitä fysiologisia prosesseja voidaan ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja parantaa sukelluskokemusta.