subduktiossa

Subduktio tarkoittaa yhden litosfäärilohkon uppoamista toisen alle konvergenttisella rajalla. Tämä on keskeinen ilmiö maankuoren kiertossa ja plate tectonics -järjestelmässä. Yleensä uppoava laatta on merellinen, mutta subduktiota voi tapahtua myös mannerlaattojen yhteydessä.

Kun uppoava laatta sukeltaa, syntyy Wadati–Benioffin vyö, jossa maanjäristykset voivat olla sekä matalia että syviä. Vapautuva vesi ja muut volatiilit aineet nostavat mantelin sulamiskynnystä ja edistävät magman muodostumista. Magma voi nousta ylöspäin ja muodostaa tulivuoriketjuja overriding-laatan reunalle. Subduktiovyöhykkeillä esiintyy lisäksi rakenteita, kuten syviä merenkaivuja ja akkretio-prismaa, sekä takapohjavyöhykkeitä. Näiden prosessien seurauksena syntyy maanpinnan muotoja, tulivuoritoimintaa sekä maanjäristymiä ja tsunameja.

Subduktio on vastuussa vuoristojen muodostumisesta sekä vanhan crustin kierrätyksestä kohti mantelia. Se vaikuttaa sekä geologiseen historiankirjoitukseen että nykyiseen ympäristöön jaon, mukaan lukien vulkanismi ja hazardit. Maailmanlaajuisesti subduktiota esiintyy erityisesti Tyynenmeren ympäristössä, kuten Andien alueella sekä Japanin ja Indonesian tulivuorivyöhykkeillä. Tämä ilmiö havainnollistaa maapallon dynaamista luonnetta ja laattojen välistä vuorovaikutusta ajan ja tilan mittakaavassa. Subduktio on pitkäkestoinen prosessi, joka ulottuu miljoonien vuosien päähän.