sterilointimuodot

Sterilointimuodot ovat ne menetelmät, joilla pyritään saavuttamaan täydellinen mikrobien steriiliys, eli kaikkien mikrobien ja itiöiden tuhoamiseen tai poistamiseen välineistä ja valmisteista. Niitä käytetään kirurgisten välineiden, implantaatioiden sekä laboratoriotarkoitusten käsittelyissä. Valinta perustuu laitteen materiaaliin, geometriaan ja käytön vaatimuksiin.

Fyysiset sterilointimuodot, kuten lämpö- ja säteilyperusteiset, ovat yleisiä. Kostea kuuma sterilointi autoklavoinnilla (noin 121 °C, 15–20 psi, 15–20 min) on tehokas itiöiden tuhoamiseen. Kuiva lämpö (noin 160–180 °C) soveltuu lämpötilan kestävien välineiden sterilointiin, mutta vaatii pidemmän ajan. Säteily steriloi ilman suuria lämpötilavaurioita; gamma-säteily (Co-60) tai elektronisäde soveltuvat kertakäyttövälineille ja lääkevalmisteille.

Suodatus sekä kemialliset ja kaasumaiset menetelmät täydentävät vaihtoehtoja. Filtraatio (0,22 μm) poistaa mikrobit nesteistä ja kaasusta, mutta ei välttämättä itiöitä. Etyleenoksidi (EtO) sterilointi soveltuu arkoille välineille matalassa lämpötilassa, mutta vaatii runsaasti aerointia residujen vuoksi. Vetyperoksidin plasma- eli VHP-sterilointi sekä haihtuvan vetyperoksidin menetelmät ovat muita matalalämpöisiä vaihtoehtoja. Peratsihappo-sterilointi käytetään sekä nesteissä että pinnoilla; jokaisella menetelmällä on omat materiaalikytkennät ja rajoitteet.

Laatusuunnittelu ja valvonta on olennaista: steriiliys todetaan indikaattoreilla ja biologisilla indikaattoreilla (esim. Bacillus-sporeita). Prosessit validioidaan kansainvälisten standardien mukaan, kuten ISO 17665 (kostea lämpö), ISO 11135 (EtO) ja ISO 11137 (säteily). Pakkaaminen, käsittelyaika ja jäännösaineet huomioidaan riskinarvioinnissa.