sterilointimenetelmiin

Sterilointimenetelmät ovat prosesseja, joilla pyritään tuhoamaan kaikki elinkelpoiset mikro-organismit sekä itiöt ja varmistamaan materiaali steriilinä. Tämä on tärkeää terveydenhuollossa, laboratoriotoiminnassa sekä elintarvike- ja lääkealalla. Sterilointi eroaa desinfektioista siinä, että tavoitteena on täydellinen mikrobien poistaminen tai inaktivointi, jolloin lopputuite voidaan luokitella steriiliksi.

Yleisimmät sterilointimenetelmät voidaan jakaa pääkategorioihin. Lämpöperusteiset menetelmät ovat yleisimpiä. Höyryautoklaavi käyttää paineistetun höyryn tuottamaa sekä lämpötilan että kosteuden yhteisvaikutusta itiöiden tuhoamiseksi; ohjelmat sovitetaan materiaalin mukaan. Kuiva kuumuus käyttää kuivaa ilmaa eikä kosteutta, ja sopii tietyille metallisille ja kestäville materiaaleille; typilliset lämpötilat ovat huomattavasti korkeammat kuin höyryllä, ja prosessi on pidempi.

Kemialliset sterilointimenetelmät sisältävät etyleenidioksidin (EO) kaasun steriloinnin, joka soveltuu lämpöherkille aineille mutta vaatii erityisvarotoimia ja ilmanvaihtoa. Muita kemiallisia vaihtoehtoja ovat vetyperoksidi-plasma ja peratsetaatti-infuusio, joita käytetään yleensä laitteiden ja erikoisainesosien sterilointiin.

Säteilyn sterilointi on toinen tärkeä ryhmä. Gammasäteily (esimerkiksi Cobalt-60) ja elektronisäteily käytetään erityisesti lääkinnällisten laitteiden sekä pakkausten sterilisointiin suurissa tuotantoympäristöissä, eikä niistä jää jätetuotteita.

Sterilointisuodatus on myös tärkeä menetelmä nestemäisille valmisteille sekä ilmaan. Suodatus poistaa mikro-organismeja fysikaalisesti eikä siten muuta ionien tai muiden komponenttien koostumusta; käytetään yleensä 0,2–0,22 mikrometrin kalvoja.

Valinta perustuu materiaalin kestävyyskykyyn, haluttuun steriiliystasoon, prosessin aikatauluun sekä kustannuksiin. Turvallisuus ja säädösten noudattaminen ohjaavat käytäntöjä.