steriiliystestit

Steriiliystestit ovat diagnostisia testejä, joita käytetään sen varmistamiseen, että esineet, kuten lääketieteelliset laitteet ja laboratoriotarvikkeet, ovat vapaita elävistä mikro-organismeista. Nämä testit ovat ratkaisevan tärkeitä infektioiden ehkäisemisessä ja potilasturvallisuuden takaamisessa terveydenhuollon ympäristöissä. Steriiliystestit voidaan luokitella kahteen päätyyppiin: biologiset indikaattorit ja kemialliset indikaattorit.

Biologiset indikaattorit ovat eläviä mikro-organismeja, jotka ovat erityisen resistenttejä sterilointimenetelmille. Ne asetetaan sterilointilaitteen sisään tai steriloitavan materiaalin mukana. Steriloinnin jälkeen nämä indikaattorit viljellään. Jos ne eivät kasva, se osoittaa, että sterilointi oli tehokasta ja tappoi mikro-organismit. Yleisimmin käytettyjä biologisia indikaattoreita ovat Bacillus atrophaeus -itiöt (kuivahöyrysterilointiin) ja Geobacillus stearothermophilus -itiöt (autoklaavaukseen ja etyleenioksidisterilointiin).

Kemialliset indikaattorit eivät ole eläviä organismeja. Ne ovat kemikaaleja, jotka muuttavat väriä tietyissä lämpötiloissa, paineissa tai altistuttaessa sterilointiaineelle. Nämä indikaattorit ovat hyödyllisiä osoittamaan, että steriloitava esine on altistunut oikeille sterilointiolosuhteille. Kemialliset indikaattorit, kuten tyyppi 1-indikaattorinauhat, asetetaan jokaisen steriloitavan pakkauksen ulkopuolelle. Ne eivät kuitenkaan takaa täydellistä steriliteettiä, vaan ainoastaan sitä, että esine on ollut altistunut sterilointiprosessille. Biologisia indikaattoreita pidetään luotettavimpina steriliiyden varmistamisessa.