stalaktiitit

Stalaktiitit ovat luolien kattopinniltä roikkuvia muodostelmia, jotka syntyvät mineraalien saostuessa veden tippuillessa katosta. Yleisin rakennusaine on kalsiumkarbonaatti (CaCO3).

Muodostuminen alkaa, kun kalkkivettä sisältävä vesi tippuu luolan katosta. Kun vesi menettää hiilidioksidia ilmaan, CaCO3 saostuu ja kiinnittyy katon alapuolelle muodostaen alaspäin kasvavan tikamaisen kappaleen. Toisinaan tippuvien vesipisaroiden kautta muodostuu monimutkaisempia muotoja. Pitkäaikainen kehitys voi johtaa siihen, että stalaktiit ja stalagmit yhdistyvät muodostaen pylväitä.

Koostumus ja ulkonäkö: suurin osa stalaktiiteistä koostuu kalsiumkarbonaatista. Väri riippuu epäpuhtauksista, kuten raudasta, ja voi vaihdella punertavasta kellertävään sekä harmaaseen. Ne ovat tyypillisesti lasimaisen kiiltäviä ja usein kapeita sekä teräviä. Pituus vaihtelee useista senttimetreistä metreihin; kasvunopeus on hyvin hidasta, yleensä vain muutama millimetri vuodessa.

Levinneisyys ja merkitys: stalaktiitteja löytyy kaikkialla maailmassa karstikiviluolilla. Niiden tutkimus tukee paleoklimatologisia tulkintoja sekä muinaisen ympäristön arviointia. Ne ovat herkkiä ihmisen vaikutukselle, ja koskettaminen sekä muutokset ilman ja kosteuden hallinnassa voivat pysäyttää niiden kasvun.