splicingtekniikoita

Splicingtekniikoita viittaa erilaisiin menetelmiin, joilla kaksi tai useampi kuituoptinen kaapeli yhdistetään pysyvästi toisiinsa. Tavoitteena on luoda mahdollisimman häviötön ja luotettava yhteys, joka mahdollistaa valosignaalin tehokkaan siirtymisen kuidusta toiseen.

Yleisin splicingtekniikka on fuusiosplicing. Tässä menetelmässä kuitujen päät poistetaan huolellisesti suojapinnoistaan ja puhdistetaan, minkä jälkeen ne asetetaan tarkasti kohdistuslaitteeseen. Laite kohdistaa kuidut millintarkasti toisiinsa, ja sen jälkeen kuitujen päihin kohdistetaan lyhyt sähköpurkaus. Tämä purkaus sulattaa kuitujen päät yhteen, muodostaen yhtenäisen ja vahvan liitoksen. Fuusiosplicing on erittäin tehokas ja tarjoaa minimaaliset signaalihäviöt, minkä vuoksi se on yleisin valinta tietoliikenneverkoissa.

Toinen merkittävä splicingtekniikka on mekaaninen splicing. Tässä menetelmässä kuitujen päät kohdistetaan mekaanisesti toisiinsa ja lukitaan paikalleen erityisellä liitinmekanismilla. Mekaanisissa liittimissä käytetään usein geeliä tai muuta materiaalia, joka auttaa kohdistamaan kuidut ja vähentämään heijastuksia liitoskohdassa. Mekaaninen splicing on nopeampi ja helpompi toteuttaa paikan päällä, mutta se saattaa aiheuttaa hieman suurempia signaalihäviöitä verrattuna fuusiosplicingiin. Sitä käytetään usein tilanteissa, joissa nopeus ja helppous ovat ensisijaisia, tai kun fuusiosplicingin laitteisto ei ole saatavilla.