spatialanalyysit

Spatiaaliset analyysit ovat maantieteellisesti jäsenneltyjen aineistojen keräämistä, mallintamista ja tulkintaa siten, että voidaan ymmärtää ilmiöiden sijainti- ja vuorovaikutussuhteita. Ne yhdistävät paikkatiedon (tietoa siitä, missä asiat sijaitsevat) ominaisuustietojen kanssa, ja niitä sovelletaan sekä kartografian että tilastotieteen työkalujen avulla.

Aineistot voivat olla rastereita tai vektoreita: piste-, viiva- ja alue-et<br>kunnallisia muotoja sekä kohteiden ominaisuuksia kuvaavia attribuutioita. Keskeisiä käsitteitä ovat sijainti, etäisyys, verkostot ja tilallinen riippuvuus. Analyysit voivat käsittää sekä yksinkertaisia toimenpiteitä, kuten bufferoinnin ja alueiden yhdistämisen, että monimutkaisempia tilastollisia ja geospaattisia malleja.

Yleisimmät menetelmät ja työkalut sisältävät tilastollisen spatiaalisen analyysin kuten Moran's I ja Getis-Ord Gi*, paikkatiedon interpoloinnin (kriging, kernel density), eksaktiin maantieteelliseen mallintamiseen, sekä polku- ja verkostotutkimuksen liikenteen ja palveluiden aluevarjostukseen. Aikas- ja tilasuhteita tarkastellaan myös tilattain-temporaalisina analyyseinä, esimerkiksi tilaskuubien avulla.

Sovelluskohteita ovat kaupunkisuunnittelu, ympäristötutkimus, epidemiologia, liikenne- ja logistikka sekä yritysten markkinointi. Data- ja ohjelmistokentässä käytetään GIS-ohjelmistoja kuten QGIS tai ArcGIS sekä ohjelmointikieliä R ja Python, joissa on kirjastoja geopackage- ja spatiaalisiin analyyseihin. Tärkeimpiä haasteita ovat skaala, MAUP-ongelma sekä tietosuoja ja datan laatutarkkuus.