sovittelutoimet

Sovittelutoimet ovat riidanratkaisussa käytettyjä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää sovintoa osapuolten välillä ilman oikeudenkäyntiä. Niiden tavoitteena on vähentää kustannuksia, nopeuttaa ratkaisua, säilyttää tai parantaa osapuolten välisiä suhteita sekä varmistaa osapuolten vapaaehtoinen, sitova sopimus. Sovittelutoimia voidaan toteuttaa sekä osapuolten omista lähtökohdista että viranomaisten tai oikeuslaitoksen keinoilla.

Tyypillisiä sovittelutoimia ovat neuvottelu, sovittelu (mediation) ja mahdollisesti välimiesmenettely (arbitration) tai muu välinen prosessi. Toimenpiteiden toteuttajia voivat olla neutraalit sovittelijat, asianajajat, tuomioistuimen ohjaamat sovitteluelimet sekä erilliset julkiset tai yksityiset sovittelukeskukset. Sovittelua käytetään laajasti eri yhteyksissä, kuten työriidoissa, kuluttaja- ja palvelukiistoissa, perheasioissa sekä hallinnon ja yksityisen sektorin välisissä kiistoissa.

Sovittelutoimien oikeudellinen asema riippuu kontekstista. Osapuolet voivat yleensä valita sovittelun vapaaehtoisesti; joissakin tapauksissa oikeus voi suositella tai edellyttää sovittelua. Seuraamus ja täytäntöönpanta riippuvat sovittelussa syntyvän sopimuksen luonteesta ja sovellettavasta lainsäädännöstä. Luottamuksellisuus on usein keskeinen periaate, ja tavoitteena on löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, joka voi olla kestävä ja joustava.

Sovittelutoimet ovat osa vaihtoehtoista riidanratkaisua (ADR) ja niiden käyttö on yleistynyt, koska ne lisäävät tehokkuutta ja valinnanvapautta riidanratkaisussa.