sotilaskivääreistä

Sotilaskivääri, eli palveluskivääri, on sotilashenkilöstön käyttöön suunniteltu tuliase. Se on yleensä kivääri, joka on tarkoitettu suhteellisen pitkän matkan tarkkuuteen ja tehokkuuteen taistelukentällä. Historiallisesti sotilaskiväärit ovat kehittyneet huomattavasti ajan myötä, alkaen yksinkertaisista musketeista ja muuttuen nykyaikaisiksi automaattikivääreiksi.

Ensimmäiset sotilaskäytössä olleet kiväärit olivat etupäässä piilukkokivääreitä, jotka vaativat pitkän latausajan ja olivat tarkkuudeltaan rajallisia. 1800-luvulla patruunoiden ja patruunapesien kehittyminen mahdollisti nopeammin ladattavien ja tehokkaampien kiväärien valmistuksen. Tällöin yleistyivät esimerkiksi lukkokiväärit, jotka olivat merkittävä parannus aiempiin aseisiin.

1900-luvun alkupuolella alkoi kehittyä lippaallisia kivääreitä, jotka mahdollistivat useamman laukauksen ampumisen ennen lataamista. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kehitys siirtyi kohti itselataavia ja myöhemmin automaattikivääreitä. Nykyaikaiset sotilaskiväärit ovat usein modulaarisia ja voivat toimia sekä puoliautomaatti- että automaattiasetuksilla. Ne käyttävät yleensä pienempiä ja tehokkaampia kaliipereita, ja niissä on usein kiikaritähtäimiä ja muita lisävarusteita.