sotakorvauksien

Sotakorvaukset ovat sodan voittaneelle valtiolle määrättyjä korvauksia hävinneelle valtiolle aiheuttamistaan vahingoista. Ne voivat kattaa sekä rahasummina maksettavat korvaukset että tavaroina, luonnonvaroina tai työpanoksena toimitettavat vastineet. Yleisiä ovat myös kokonaisuudet, joissa korvaukset yhdistetään jälleenrakennukseen, lainojen helpottamiseen tai talousjärjestelyihin. Kansainvälisessä oikeudessa sotakorvaukset ovat tyypillinen väline rauhan solmimisessa, ja ne määritellään usein rauhansopimuksissa tai erillisissä sovintoehdotuksissa.

Historian kontekstissa suurimmat esimerkit ovat 20. vuosisadan sodan jälkeiset ratkaisut, kuten Saksan sotakorvaukset ensimmäisessä maailmansodassa ja toisen maailmansodan jälkeen sekä yksittäisten maiden, kuten Suomen, sopimukset Neuvostoliiton kanssa. Suomessa Moskovan aseleposopimuksessa 1944 määrätiiin sotakorvauksista Neuvostoliitolle, ja niihin liittyvät toimitukset ja palautukset kestivät useita vuosia ja vaikuttivat maan talouteen ja teolliseen kehitykseen.

Nykyään sotakorvaukset voivat olla kiistanalaisia: ne voivat edistää sodan uhreihin kohdistuvaa korjausta, mutta ne voivat myös rasittaa taloutta ja estää vakaata jälleenrakennusta. Kansainvälisessä keskustelussa korvausten lisäksi huomioidaan usein pidemmät taloudelliset järjestelyt, velkajärjestelyt sekä humanitaariset ja kehitysavun muodot.