sosiaalipsykologian

Sosiaalipsykologia on psykologian ala, joka tutkii sitä, miten toisten ihmisten läsnäolo tai kuvitellun läsnäolon kokemukset vaikuttavat ihmisten ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkimus tarkastelee myös sitä, miten ryhmät, kulttuuri ja sosiaaliset odotukset muokkaavat yksilön päätöksiä ja vuorovaikutusta.

Keskeisiä tutkimusaiheita ovat sosiaalinen kognition sekä asenteiden ja niiden muutosten tutkimus, suostuttelu ja sosiaalinen vaikutus, ryhmädynamiikka ja konformisuus, auktoriteettiin liittyvä käyttäytyminen, sekä stereotypiat, ennakkoluulot ja syrjintä. Lisäksi tarkastellaan myötätuntoa, prosoosiaalista käyttäytymistä sekä aggressiota ja konfliktien syntyä.

Menetelmät: kokeelliset tutkimukset, joita tehdään usein laboratoriossa tai kentällä, sekä kyselyt, havainnointi ja laadulliset tutkimusmenetelmät. Keskeisiä teoreettisia lähestymistapoja ovat sosiaalisen identiteetin teoria, attribuutioteoriat, kognitiivinen dissonanssi, sosiaalinen oppiminen sekä itsehavainto- ja ryhmäprosessi -käsitteet.

Historia: sosiaalipsykologia kehittyi 1900-luvulla erityisesti länsimaissa, ja siihen vaikutti lukuisia tutkijoita. Varhaisia vaikuttajia olivat Kurt Lewin ryhmädynaamian ja toiminnan tutkimuksessa, Solomon Asch konformisuus-tutkimuksineen sekä Stanley Milgram auktoriteettikokeineen. Myöhemmin Leon Festingerin kognitiivinen dissonanssi ja Albert Banduran sosiaalinen oppiminen laajensivat kenttää.

Sovellukset: koulutuksesta ja terveyden edistämisestä politiikkaan, markkinointiin sekä konfliktien ja syrjinnän ehkäisyyn. Sosiaalipsykologiaa sovelletaan myös käytännön viestintään, vuorovaikutustilanteisiin ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimusta ohjaavat eettiset periaatteet, kuten vapaaehtoinen ja tietoinen suostumus, osallistujien hyvinvoinnin suojelu ja tietosuoja.