sopimusvapaudesta

Sopimusvapaudesta on keskeinen periaate Suomen yksityisoikeudessa. Se tarkoittaa, että osapuolilla on oikeus määrätä sopimuksensa sisällöstä, osapuolista ja ehdoista sekä valita toteutumisen muodot, kunhan noudatetaan voimassa olevaa lakia.

Sopimusvapauden piiriin kuuluvat muun muassa oikeus sopia hinnasta, suoritusajasta, vastuista, laadusta ja vakuutuksista sekä siitä, keille ja millä ehdoilla suoritus kuuluu. Osapuolet voivat myös muotoilla sopimuksessaan riidanratkaisun ja oikeudellisen sääntelyn valinnan, esimerkiksi sovellettavan lain tai sopimuksen paikan.

Sopimusvapauden ei kuitenkaan katsota olevan rajoittamaton. Pakottavat säännökset, kuluttajansuojalainsäädäntö, työlainsäädäntö sekä julkinen järjestys ja hyvän tavan noudattaminen rajoittavat sopimuksen vapaata sisältöä. Lisäksi tietyt sopimukset voivat erikseen edellyttää muotoseikkoja tai olla mitättömiä, jos ne rikkovat lainsäädäntöä.

EU- ja kansallinen lainsäädäntö vaikuttavat sopimusvapauteen Suomessa. Kuluttajansuojadirektiivit, kilpailuoikeusnormit ja muut EU-säädökset sekä kansalliset lait ohjaavat sitä, miten vapaasti sopimuksia voidaan laatia ja täytäntöönpanna.

Käytännössä sopimusvapaus edistää kaupankäyntiä ja ennakoitavuutta, mutta sen soveltamista ohjaavat sekä oikeudelliset rajoitteet että oikeuslähteet. Esimerkinomaisina kuvauksina sopimusvapaus näkyy kauppasopimuksissa, palvelusopimuksissa, lisensseissä ja franchise-sopimuksissa, joissa osapuolet määrittelevät tuotteen tai palvelun ehdot ja suoritusjärjestyksen.