sopeutusta

Sopeutusta tarkoitetaan yksilön tai yhteisön prosessia, jossa toiminta-ympäristön, kulttuurin, normien tai käytäntöjen muutoksiin sopeudutaan. Se voi koskea kielellisiä, sosiaalisia, organisatorisia tai ekologisia tekijöitä, ja siihen vaikuttavat sekä henkilön omat voimavarat että ympäristön tuki.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa koulun ja yhteisöön integroituminen, työelämässä tapahtuva sopeutuminen sekä maahanmuuttajien tai pakolaisten elin- ja palvelujärjestelmiin sopeutuminen. Myös ekologisessa ja teknologisessa mielessä puhutaan sopeutumisesta erilaisiin oloihin ja toimintaympäristöihin. Koulussa sopeutuminen tarkoittaa kielen oppimista, kulttuuristen käytäntöjen ymmärtämistä sekä opiskelu- ja sosiaalisten verkostojen rakentamista. Työpaikalla sopeutuminen voi tarkoittaa uuden tehtävän, tiimityön sekä organisaation kulttuurin omaksumista.

Yksilölliset tekijät kuten resilienssi, motivaatio, kognitiiviset taidot sekä sosiaalinen tuki ja kielitaito vaikuttavat sopeutumisen suuruuteen ja nopeuteen. Organisatorinen ja yhteiskunnallinen tuki, kuten koulutus, neuvonta, ohjaus ja kulttuurinen sensitiivisyys, edistävät prosessia. Sopeutumista voidaan tukea tarjoamalla kielikoulutusta, ohjaus- ja mentorointipalveluita, perehdyttäviä ohjelmia sekä helposti saavutettavia palveluita.

Hyvin sujunut sopeutuminen näkyy osallisuutena, hyvinvointina ja toiminnan jatkuvuutena. Vaikeudet voivat johtaa sopeutumisvaikeuksiin, stressiin tai eristäytymiseen. Termi on laajasti käytetty sekä arjessa että politiikassa kuvaamaan erilaisten ihmisten ja toimintaympäristöjen yhteisymmärryksen ja toiminnan sujuvuutta.