sooloesityksistä

Soloesityksillä tarkoitetaan esityksiä, joissa yksi esiintyjä kantaa suurimman vastuun koko teoksen toteuttamisesta. Tämä voi ilmetä teatterin, tanssin, musiikin tai performanssin kontekstissa, ja esiintyjä voi hyödyntää lausuntaa, liikettä, ääntä sekä esineitä. Sooloesitysten piirre on intiimi esiintymistila: yleisö on usein lähellä ja kertomus tai ilmaisutapa rakentuvat yksilöllisen kehon ja ilmaisun varaan. Sooloesitykset voivat olla narratiivisia monologeja, tarinankerrontaa, biografisia teemoja käsittäviä teoksia tai abstraktimpia performansseja, joissa keskellä on esiintyjän läsnäolo.

Tyypillisesti lavastus, valaistus ja äänentoisto ovat minimaalistisia tai joustavia, jotta ne tukevat yksittäisen esiintyjän ilmaisua. Esityksiä voi luonnehtia sekä dramaturgiselta rakenteeltaan että muodoltaan: ne voivat nojata tekijän omiin kertomuksiin, improvisaatioon tai pitkälle hiottuun suunnitelmaan. Sooloesitykset voivat sisältää laulua, puhetta, tanssia, liikettä, esineiden käyttöä tai multimediaelementtejä.

Soloesitykset voivat kestää lyhyistä esityksistä useisiin tunteihin ja ne voivat kiertää pienissä teattereissa, festivaaleilla sekä muissa areenoissa. Niillä on sekä taiteellinen että taloudellinen vapaus, tarjoten tilaa kokeilulle ja henkilökohtaiselle näkökulmalle, mutta ne asettavat esiintyjälle kovan itsensä esityksen vaatimuksen sekä yleisön sitouttamisen haasteen.

Katso myös: Yksin esiintyminen, Yksinäisesitys, Monologi, Stand-up, Performanssitaide.