soluseinällä

Soluseinällä tarkoittaa biologisessa kontekstissa sitä, että tietty molekyyli tai rakenne sijaitsee solun seinän pintamateriaalin, solukalvon tai solukalvon koostumuksen kanssa kosketuksessa. Termi viittaa yleisesti molekyylien paikantumiseen solun ulkokuoren tai solukalvon ulkopuolelle, ja se on keskeinen esimerkiksi solujen vuorovaikutuksissa, adhesionissa, signaaloinnissa sekä mekaanisissa ominaisuuksissa.

Bakteerien maailmassa soluseinällä tarkoitetaan usein soluseinän pinnalla olevia proteiineja. Gram-positiivisissa bakteereissa monet proteiinit kiinnittyvät peptidoglykaanin ja soluseinän rakenteen tukipinnan kautta; sorting-entsyymit asettavat proteiinit soluseinään, usein LPXTG- motifin avulla. Nämä soluseinällä esillä olevat proteiinit voivat toimia adhesiiveina, virulenssikohteina tai tuntomerkkeinä.

Eukaryoottisissa kasveissa ja sienissä soluseinällä on olennaisen tärkeä rooli solun ympäristöön liittyvissä prosesseissa. Kasvin soluseinä koostuu pääasiassa selluloosasta, hemicelluloosasta ja pektiinistä, mutta sen pinnalla on myös soluseinän proteiineja (CWPs). Näihin kuuluvat esimerkiksi extensinit ja arabinogalaktaanit sekä kasvien soluseinän reseptioihin osallistuvat proteiinit. Joillakin proteiineilla on GPI-kiinnitys tai ne kulkeutuvat ulkokerroksen kautta solun seinän alueelle vastineina vasteisiin tai kehityssilmukoihin.

Tutkimus soluseinällä olevien molekyylien paikantumisesta käyttää immunolabelointia, fluoresenssikomponentteja sekä solun osien erottelua. Haasteina ovat sekä erottelu soluseinään kiinnittyneiden että solukalvossa kiinnittyneiden molekyylien välillä että soluseinän kemiallisen koostumuksen ailmentuminen.

Merkitys ulottuu soluvälisten vuorovaikutusten ymmärtämisestä, biofilmin muodostumisesta ja kasvien puolustusvasteista sekä mikrobien patogeenisesta toiminnasta.