sivuvirtalähteitä

Sivuvirtalähteet ovat lisävirtalähteitä, jotka tarjoavat jännitteitä pienelle ohjaus- tai signaalipiirille erillään päävirtalähteestä. Niitä käytetään, kun laitteen ohjaus, muisti tai anturijärjestelmä on oltava toiminnassa tai nopeasti herättävä, vaikka pääjärjestelmä ei ole käytössä. Sivuvirtalähde voi parantaa luotettavuutta ja suojata herkkiä piirejä jännitepiikeiltä.

Tyypillisiä toteutuksia ovat lineaariset regulaattorit sekä kytkinperusteiset DC-DC-muuntajat. Sivuvirtalähteet voivat olla galvaanisesti eristettyjä tai ei-eristettyjä; eristys parantaa turvallisuutta ja suojaa muilta piireiltä. Jännitteinä käytetään yleisesti 3,3 V, 5 V tai 12 V, riippuen sovelluksesta. Sivuvirtalähteet voivat olla itsenäisiä moduuleita tai osa suurempaa virtalähdejärjestelmää.

Sovellukset kattavat muun muassa tietokoneiden emolevyjen 5 V standby -jännitteen (5VSB), teollisuusautomaatio, kuluttajatekniikka sekä lääketieteelliset laitteet. Ne mahdollistavat nopean käynnistyksen, rajoitetun virtapiirin toiminnan sekä vakaamman tilan logiikalle ja ohjauslaitteille.

Suunnittelussa huomioidaan energiatehokkuus, lämpötilan hallinta ja tilantarve sekä kustannukset. Turvallisuus- ja EMC-vaatimukset sekä eristystarpeet ovat tärkeitä, samoin suojaukset ylivirtaa, oikosulkua ja ylikuumenemista vastaan. Käytetyt teknologiat voivat sisältää lineaarisia regulaattoreita, flyback- tai buck-tyyppisiä kytkinmuuntajia sekä erilaisia suojalistoja.

Vahvuutena on varmistettu toiminta sekä pienissä että kriittisissä sovelluksissa, mutta lisäkomponenttien tarve lisää kustannuksia, tilaa ja lämmöntuotantoa. Sivuvirtalähteet voivat olla myös eristäviä moduuleita, jolloin ne ovat helpommin integroitavissa erilaisiin järjestelmiin.