siviilioikeutta

Siviilioikeus, usein kutsuttuna yksityisoikeudeksi, on oikeudenala, joka säätelee yksityisten henkilöiden ja yksityisten yhteisöjen välisiä oikeudellisia suhteita. Sen keskeisiä osa-alueita ovat sopimusoikeus, vahingonkorvausoikeus, omistus- ja kiinteistöoikeus, perheoikeus sekä perintöoikeus. Lisäksi siviilioikeus kattaa yritys- ja kauppaoikeuden sekä yksityishenkilöiden kansainväliset oikeudelliset kysymykset, kuten kansainväliset sopimussuhteet ja riitojen ratkaisu. Siviilioikeus eroaa julkisoikeudesta, joka säätelee valtion ja yksilön välisiä suhteita sekä julkista valtaa.

Lähteinä siviilioikeudessa ovat lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja oikeusteoria. Suomessa siviilioikeus ei perustu yhtä tiukkaan yksityiskohtaiseen koodiin kuin joissakin maissa, vaan se rakentuu useista säädöksistä ja oikeuskäytännön tulkinnasta. EU- ja kansainväliset normit vaikuttavat siviilioikeuteen direktiivien ja kansainvälisen sopimusoikeuden kautta.

Toiminnassa siviilioikeus mahdollistaa esimerkiksi sopimusvapauden ja velvoitteiden syntymisen sopimusten kautta, sekä korvausvaatimukset vahingon sattuessa. Se säätelee omistusoikeuden ja kiinteistöjen hallinnan järjestämistä sekä perhe- ja perintöasioita sekä yritysten ja yksilöiden välistä kaupankäyntiä ja muita taloudellisia suhteita. Riitojen ratkaisu tapahtuu ensisijaisesti siviilioikeudenkäynneissä, ja sovinto sekä välimiesmenettely ovat yleisiä vaihtoehtoja.

Siviilioikeus on keskeinen osa arjen oikeudellista elämää ja heijastaa yhteiskunnan arvoja, kuten vapautta tehdä sopimuksia, yksilön oikeusturvaa ja kohtuullisuutta.