sitoutumismaksua

Sitoutumismaksu, suomalaisittain sitoutumishinta, on palveluntarjoajan perimä maksu, joka liittyy määräaikaiseen sopimukseen. Maksu voidaan veloittaa, kun asiakas irtisanoo tai muuttaa sopimusta ennen sitoutumisajan päättymistä. Tavanomaisissa tapauksissa maksua perustellaan sillä, että asiakkaan on hyväksynyt alennuksen tai laitteen rahoituksen, ja varattua kustannusta katetaan, jos sopimus purkautuu ennen aikaa.

Soveltamisala ja yleisimmät alat. Sitoutumismaksua esiintyy erityisesti telekommunikaatio-, kiinteän netin sekä laitteistojen rahoitus- ja leasing-sopimuksissa. Myös kuntosalisopimuksissa tai joissakin palvelusopimuksissa voi esiintyä vastaavaa ehtoa. Maksun suuruus ja laskutustapa määritellään aina sopimuksessa, ja se voi riippua jäljellä olevien kuukausien määrästä, kiinteästä summasta tai pääoman arvon vähentämisestä.

Lainsäädäntö ja kuluttajan oikeudet. Suomessa sitoutumismaksun ehdot on sovellettavien sopimus- ja kuluttajasäädösten alaisia. Sopimuksen on oltava selkeä ja ymmärrettävä, eikä kohtuuton tai harhaanjohtava ehto saa sitouttaa asiakasta kohtuuttomasti. Jos palveluntarjoaja muuttaa merkittävästi ehtoja tai epäonnistuu tiedottamisessa, asiakkaalla voi olla oikeus irtisanoa ilman maksua tietyin edellytyksin. Tarvittaessa kuluttajaviranomaiset voivat arvioida kohtuullisuutta.

Käytännön neuvot. Ennen sopimuksen allekirjoittamista kannattaa tarkistaa, onko sitoutumismaksu mainittu ja miten sen laskenta toteutetaan. Pyydä eritelty lasku ja vertaa mahdollisiin vaihtoehtoisiin tarjouksiin. Mikäli harkitset irtisanomista, kysy oikeutta lopulta ilman maksuja tai pienempää summaa, ja tarvittaessa ota yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Esimerkkejä sitoutumismaksun käyttöön liittyvistä käytännöistä vaihtelevat lainkäytännöt ja sopimusehdot, joten yksilölliset sopimustekstit ovat ratkaisevia.