sitoutumattomuus

Sitoutumattomuus on suomen kielenTermi, joka kuvaa tilaa, jossa henkilö, järjestö tai valtio ei sitoudu tai liity kiinteästi mihinkään poliittiseen ryhmään, liittoutumaan tai muihin velvoittaviin sitoumuksiin. Se viittaa sekä asenteelliseen pysymiseen puolueettomana että itsenäiseen toimijuuteen: sitoutumattomuudessa pyritään välttämään sitovia sitoumuksia ja liiallista kääntymistä ulkoisiin blokkeihin. Käytännössä se voi tarkoittaa sekä ei-sijoittumista tiettyihin poliittisiin ryhmittymiin että laajempaa pyrkimystä autonomiaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa.

Etymologisesti sitoutumattomuus muodostuu sanasta sitoutua (asettaa velvoitetta tai liittyä) sekä –mattomuus‑päätteestä, joka ilmaisee jonkin asian puuttumista tai vastakohtaa. Poliittisessa kontekstissa termiä käytetään kuvaamaan politiikkaa, jossa ei tee kiinteitä liittoutumisia, ei velvoittaudu sovittuihin blokkisuhteisiin ja pyrkii säilyttämään toimintavapautta suhteellisen monien tahojen kanssa. Sitoutumattomuus ei ole sama kuin neutraalius sodan aikana, vaan se viittaa ennemminkin strategiseen harkintaan välttää sitovia liittoja sekä säilyttää autonomia ja mahdollisuus vaikuttaa kansainvälisessä toiminnassa.

Historia- ja yhteiskunnallisessa keskustelussa sitoutumattomuus liitetään usein valtioiden tai yhteisöjen ulkopolitiikkaan, jossa tavoitellaan tasapainottelua suurvaltojen välillä ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan turvallisuuteen sekä taloudellisiin etuihin ilman sitovia liitteviä velvoitteita. Suomessa termi on tullut käyttöön erityisesti kuvaamaan Cold War -aikojen puolueetonta ja liittoutumattomuutta korostavaa ulkopolitiikkaa.

Näin ollen sitoutumattomuus on moniselitteinen, tilannesidonnainen käsite, joka heijastaa valtion tai toimijan pyrkimystä pysyä erossa kiinteistä liittoutumista ja säilyttää mahdollisuus itsenäiseen harkintaan ulkoisissa suhteissa. See also: neutrality, non-alignment, political independence.