sisäeriste

Sisäeriste on rakennuksen sisäpuolelle asennettava eristemateriaali, jolla parannetaan lämmöneristystä ja energiatehokkuutta. Se on erityisen yleinen saneerausvaiheissa, joissa ulkoinen eristys ei ole mahdollista tai haluttua. Asennus tapahtuu kiinnittämällä eriste rakenteen sisäpuolelle ja peittämällä se jälkimmäisellä sisäverholla, kuten kipsilevyillä.

Materiaalit

Yleisimmät sisäeristeet ovat mineraalivilla, EPS- ja XPS-eristeet sekä puukuitu- ja cellulose-eristeet. Myös kevyet polyuretaanieristeet käytetään joissain rakennuksissa. Valinta riippuu kosteuden hallinnasta, paloturvallisuudesta, äänieristyksestä sekä halutusta lämmöneristyksestä.

Asennus ja vaikutukset

Eriste asennetaan seinän sisäpuolelle, usein rakenteen päälle, ja peitetään sisäverholla. Kosteudenhallintaa varten voidaan käyttää höyrynsulkua; käytännössä on tärkeää varmistaa, että rakenne voi hengittää asianmukaisesti ja ilmanvaihto toimii. Sisäeristyksen etuna on energiasäästö ja parempi mukavuus ilman suuria ulkoisia rakennustöitä. Haittoja ovat tilan pieneneminen, mahdollinen kondensaatioriski sekä tarve huolelliselle suunnittelulle paloturvallisuuden ja kosteuden hallinnan kannalta.

Suunnittelu

Kokonaisuuden toimivuuden kannalta on tärkeää huomioida lämpötilan ja kosteuden vaihtelut sekä ilmanvaihdon tarpeet. Höyrynsulun sijoittelu, ilmanvaihdon järjestely ja materiaalin paloluokitus ovat keskeisiä. Päätökset tulisi tehdä rakennusfysiikan ja paikallisten määräysten mukaan, jotta saavutetaan energiatehokkuus ilman kosteuden ja terveyden riskejä.