sinivihreistä

Sinivihreät ovat fotosynteettisiä bakteereja, joita Suomessa yleisesti kutsutaan sinivihreiksi leviksi. Ne ovat yksi maapallon vanhimmista elämänmuodoista ja esiintyvät sekä makeassa että suolaisessa vedessä sekä maaperässä ja kivipinnoilla. Monet sinivihreät pystyvät sitomaan typpeä, ja siten ne voivat edistää kasvillisuutta vesistöissä.

Sinivihreät voivat muodostaa suuria kukintoja, kun ravinteikasta vettä ja lämpimiä olosuhteita esiintyy. Kukinnat voivat näkyä värivaihteluina: vihreänä, sinertävänä tai kellertävänä. Ne voivat vähentää veden läpinäkyvyyttä ja vaikuttaa makuun sekä hajuihin. Joillakin lajeilla muodostuu kelluvia pinnoja tai kiinnittyviä kasvustoja.

Toksiset kukinnat aiheuttavat terveys- ja ympäristöriskejä. Osa lajista tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä, kuten mikrokystiineja, cylindrospermopsiinia, anatoksiineja ja saksonotoksineja. Nämä aineet voivat vahingoittaa maksaa tai hermostoa, ja altistuminen voi tapahtua juomaveden, uimisen tai ruoan kautta. Vesihuollossa toksisten kukintojen hallinta on keskeistä; keinoja ovat koagulaatio, suodatus, aktiivinen hiili sekä ozonointi.

Sinivihreillä on sekä ekologinen että taloudellinen merkitys. Ne ovat olennaisia fotosynteesin ja typen kiertoon liittyviä toimijoita luonnossa ja ruoantuotannossa. Niiden biokemialliset tuotteet, kuten pigmentit (esimerkiksi phycocyanin) ja muut yhdisteet, kiinnostavat tutkimuksessa, ja niiden käyttömahdollisuuksia tutkitaan sekä bioteknologian että ympäristönhoidon konteksteissa. Samalla niiden esiintyminen vesissä vaatii jatkuvaa seurantaa ja hallintaa.