sinfonioita

Sinfonioita ovat suurikokoisia orkesteriteoksia, joita esitetään yleensä suurikokoisella orkesterilla. Ne koostuvat yleensä useasta liikkeestä, usein neljästä, ja niiden teemat kehittyvät ja muuntuvat läpi teoksen. Sana sinfonia juontuu italian sanasta sinfonia, joka viittaa yhteen soittamiseen.

Historian valossa sinfoniamuoto kehittyi 1700-luvun Viinissä klassisen musiikin kehityksen myötä. Kehittäjinä pidetään Joseph Haydnia, jonka sinfonioiden rakenne ja orkestrointi muodostivat perustan, sekä hänen seuraajinaan Mozartin ja Beethovinin. 1800-luvulla romanssi toi suuremman mittakaavan ja ilmaisun, jossa korostuivat tunteikkaat teemat ja monimutkaisemmat orkesterisoinnut. 20. ja 21. vuosisadalla sinfonia on toiminut sekä perinteisen että kokeellisen ilmaisun areenana; nimekkäitä esimerkkejä ovat Stravinsky, Shostakovich ja Prokofjev, ja suomalaisessa yhteydessä on Sibelius.

Rakenne: tyypillisesti neljä liikettä: nopea, hidas, kolmas tanssillinen (minuetti tai scherzo) ja nopea finaali. Joissakin teoksissa rakenne ja liikkeiden oma kieli poikkeavat perinteisestä, ja ohjelmallisuus tai moderni orkestrointi voivat muuttaa tunnelmaa.

Merkittäviä esimerkkejä ovat Beethovenin klassisen ajan sinfoniat, Sibeliuksen toinen ja seitsemäs, Brahmsin ensimmäinen sekä Mahlerin suuret sinfoniat. Nämä teokset muodostavat keskeisiä osia sekä klassisen että romanttisen ja modernin repertoaarin kannalta.