silmätunnistusta

Silmätunnistus on biometrinen tunnistusmenetelmä, joka perustuu iiriksen eli värikalvon kuvioiden yksilöllisiin piirteisiin. Iiriksen kuviot ovat yleensä pysyviä ja vaikeasti jäljitettävissä, mikä tekee niistä käyttökelpoisia henkilöllisyyden varmistamiseen ja tunnistamiseen.

Toimintaperiaate perustuu useampaan vaiheeseen. Silmä kuvataan korkearesoluutioisella kameralla, minkä jälkeen ohjelmisto erottelee iiriksen muusta silmäalueesta sekä poistaa häiritävät rakenteet kuten ripsien ja luomien vaikutukset. Iiris normalisoidaan mittakaavaan ja orientaatioon, ja piirteet muuntuvat kompaktiksi biometristen koodeiksi. Vertaaminen tehdään usein etäisyyden perusteella, esimerkiksi Hamming-etäisyyden avulla. Järjestelmät voivat toimia 1:1-varmentamisessa tai 1:N-tunnistuksessa.

Sovelluksia ovat muun muassa pääsynhallinta, rajavalvonta, passi- ja henkilöllisyyden varmistaminen sekä mobiili- ja laitepohjaiset tunnistusjärjestelmät. Iris-tunnistuksen etuja ovat korkea tunnistustarkkuus, iiriksen pysyvyys ja koskettamattomuus. Rajoitteita ovat tarve hyvälaatuiseen kuvamateriaaliin, herkkyys valaistukselle sekä asennon, kaihin tai piilolinssien vaikutukset, sekä yksityisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Biometristen aineistojen säilytys ja käyttö ovat säädeltyjä, ja järjestelmissä käytetään usein liveness-tarkistuksia spoofing-haittojen ehkäisemiseksi.