silmäluomea

Silmäluomi on ylä- ja alaluomi, jotka suojaavat silmää ja auttavat kosteuden levittäytymistä. Luomet koostuvat ulkokuoresta, sen alla olevasta lihaksesta (orbicularis oculi), sekä sisäpuolella olevista tarsaalilevyistä ja palpebraalisesta sidekalvosta. Reunan kohdalla sijaitsevat ripsirivistö sekä meibomian rauhaset, jotka osallistuvat kyynelnesteen lipidikerrokseen. Silmäluomen sisäpuoli on palpebraalista sidekalvoa.

Toiminta: luomet voivat avautua ja sulkeutua sekä tahdonalaisesti että refleksinomaisesti. Yläluomen nostamisesta vastaa levator palpebrae superioris -lihas (III), ja sulkemisesta orbicularis oculi -lihas (VII). Räpytys jakaa kyynelnestettä, kosteuttaa silmän pintaa ja poistaa epäpuhtauksia.

Neurologia ja verenkierto: silmäluomien tunto tulee pääasiassa kolmoishermon V1-haaroista. Liikkeiden säätely perustuu III (oculomotorius) levator palpebrae superioris ja VII (kasvohermo) orbicularis oculi -lihasten toimintaan. Verenkierto saa verta a. ophthalmica -silmän valtimoista; laskimot palaavat pääsääntöisesti vena facialisin ja muiden pään alueen suonten kautta.

Yleisimmät sairaudet: blepharitis (luomenreunan tulehdus), chalazion (meibomian rauhasen turvotus), stye/hordeolum, ptosis (yläluomen laskeutuminen), entropion ja ectropion sekä lagophthalmos. Oireita voivat olla punoitus, turvotus, kutina, kyynelvuoto tai polttelu.

Hoito ja huolenpito: päivittäinen luomien puhdistus, lämpimät kompressit, kyynelvoiteet ja tarvittaessa antibioottivoide tai suun kautta otettavat lääkkeet. Vakavissa tapauksissa hoito-ohjeet antaa terveydenhuollon ammattilainen; joissakin tilanteissa voidaan tarvita kirurgisia toimenpiteitä.