silikonipohjaisiin

Silikonipohjaiset aineet ovat polymeeriryhmä, jonka runkona ovat siloksaaniketjut, joissa siittiöt (Si) yhdistyvät happi- (O) nukleaation kautta. Yleisimmän ja tunnetuimman esimerkin muodostaa polydimethylsiloksaani (PDMS). Silikonipohjaisia materiaaleja on sekä öljyisiä että elastomereja, hartseja ja suojapinnoitteita, ja ne voivat muodostua sekä nestemäisinä että kiinteinä rakenteina.

Silikonipohjaisia tuotteita on monenlaisia. Tyypillisiä muotoja ovat silikoniset öljyt ja fluideja, silikonielastomeerit sekä silikonihartseista ja -pinnoitteista valmistetut materiaalit. Lisäksi tarjolla on silikoniset liimaukset, tiivisteet ja kasvosuojaukset sekä erilaiset pinnoitteet, jotka parantavat kestävyyttä ja säänkestoa.

Ominaisuuksiltaan silikoneilla on poikkeuksellisia lämpötilahallinta, kemiallinen vakaus ja hyvä eristyskyky. Ne ovat usein hydrofobisia, joustavia ja hyvin biokompatibiliteettisia, mikä tekee niistä suosittuja sekä teollisissa että lääketieteellisissä sovelluksissa. Silikonipohjaisten materiaalien käsittelyeroja ovat esimerkiksi lisäämällähtyisät (addition-cure) ja kosteudelta kovanemisen kautta tapahtuvat primäärireaktiot sekä erilaiset kasoitus- ja kiinnitysmuodot.

Käyttökohteita ovat elektroniikka ja automaatio (potto- ja kapselointiytimet), rakennusteollisuus (tiivistysaineet ja suojapinnoitteet), lääketiede (biokompatibilit silikongesit ja liimat) sekä kosmetiikka- ja kuluttajatuotteet (emolientit ja pintakäsittelyaineet). Silikonien ympäristö- ja jätehuoltoaine ei ole nopeasti biohajoavaa, mutta niiden inertti koostumus tekee hajoamisesta hitaan. Turvallisuudesta annetaan yleensä ohjeita käyttösovelluksittain, erityisesti liuottimien ja vaihtelevien curing-olosuhteiden osalta.