silikaanmonomeerid

Silikaanmonomeerid ovat yksittäisiä molekyylejä, jotka sisältävät piitä ja orgaanisia ryhmiä. Ne ovat reaktiivisia yhdisteitä, jotka voivat polymerisoitua muodostaen silikoneja. Silikonit ovat polymeeriyhdisteitä, joissa on toistuvia piitä sisältäviä yksiköitä, joihin on kiinnittynyt orgaanisia ryhmiä. Nämä polymeerit tunnetaan monipuolisuudestaan ja niitä käytetään laajasti eri teollisuudenaloilla.

Silikaanmonomeerit ovat tyypillisesti nestemäisiä ja niillä on matala viskositeetti. Niiden rakenne koostuu piistä, johon on kovalenttisesti sitoutunut vähintään yksi orgaaninen ryhmä, kuten metyyli-, fenyyli- tai vinyyliryhmä. Yleisimpiä silikaanmonomeerejä ovat dimetyylidikloorisilaani ja trimetyylikloorisilaani. Nämä monomeerit ovat herkkiä kosteudelle ja voivat hydrolysoitua muodostaen silanoleja.

Silanolit ovat puolestaan yhdisteitä, joissa piihin on sitoutunut hydroksyyliryhmiä. Ne ovat erittäin reaktiivisia ja voivat kondensoitua keskenään muodostaen siloksisidoksia (Si-O-Si). Tämä prosessi, jota kutsutaan polykondensaatioksi tai polymerisaatioksi, on silikonien muodostumisen perusta. Orgaaniset ryhmät monomeereissä vaikuttavat lopullisen silikonin ominaisuuksiin, kuten sen joustavuuteen, lämpötilankestävyyteen ja kemialliseen inerttisyyteen. Silikaanmonomeerejä käytetään raaka-aineina monien erilaisten silikonituotteiden valmistuksessa, kuten tiivisteiden, liimojen, öljyjen, voiteluaineiden ja lääketieteellisten implanttien valmistuksessa.