siirtymämetallihidrideistä

Siirtymämetallihidridit ovat yhdisteitä, joissa metalli kuuluu jaksollisen järjestelmän siirtymämetallien ryhmään ja joihin on sitoutunut vetyä. Nämä yhdisteet eroavat merkittävästi esimerkiksi alkali- ja maa-alkalimetallien hydridoista, joissa vety esiintyy anionisessa muotomorfoliina H-. Siirtymämetallien hydridien rakenne ja kemialliset ominaisuudet ovat monimuotoisempia, ja ne voivat esiintyä niin stoikiometrisinä kuin epästoikiometrisinäkin yhdisteinä. Epästoikiometrisissä hydridoissa vetyatomit ovat usein hajautuneet metallihilaan epätasaisesti.

Vety voi sitoutua siirtymämetalliin useilla tavoilla, esimerkiksi metallisina hila-aukkoina tai kovalenttisina sidoksina. Tämä johtaa laajaan valikoimaan erilaisia rakennetyyppejä ja ominaisuuksia. Jotkut siirtymämetallihidridit ovat stabiileja huoneenlämmössä, kun taas toiset ovat epästabiileja ja hajoavat helposti. Niiden kemiallinen reaktiivisuus vaihtelee suuresti, ja jotkut voivat toimia katalyytteinä erilaisissa kemiallisissa reaktioissa, kuten hydrauksissa.

Siirtymämetallihidridien tutkimus on tärkeää useista syistä. Niillä on potentiaalisia sovelluksia esimerkiksi vedyn varastoinnissa, koska jotkin materiaalit pystyvät sitomaan suuria määriä vetyä. Lisäksi niitä tutkitaan materiaalitieteissä ja katalyysin kehittämisessä. Esimerkkejä tunnetuista siirtymämetallihidrideistä ovat palladiumin hydridi (PdHx) ja lantaanihakromiitti (LaCrH2.5).