Siirtymämetallihidridien

Siirtymämetallihidridit ovat yhdisteitä, joissa metalli kuuluu jaksollisen järjestelmän siirtymämetallien ryhmään ja joihin on sitoutunut vetyä. Nämä hydridit muodostuvat yleensä, kun siirtymämetalli reagoi vedyn kanssa korkeassa lämpötilassa ja paineessa. Vetyatomit voivat sijoittua metallihilaan interstitialisina atomeina, jolloin muodostuu ei-stoikiometrisiä yhdisteitä, tai ne voivat muodostaa kovalenttisia sidoksia metallin kanssa johtaen stoikiometrisempiin yhdisteisiin.

Siirtymämetallihidridien ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen metallista ja vedyn määrästä. Monet näistä yhdisteistä ovat erittäin kovia ja niillä on korkea sulamispiste. Jotkut ovat paramagneettisia, kun taas toiset ovat diamagneettisia. Tietyt siirtymämetallihidridit, kuten palladiumhydridi, voivat absorboida suuria määriä vetyä, mikä tekee niistä potentiaalisia materiaaleja vedyn varastointiin. Myös niiden katalyyttiset ominaisuudet ovat merkittäviä, ja niitä käytetään useissa kemiallisissa reaktioissa, kuten hydrauksissa.

Esimerkkejä yleisistä siirtymämetallihidrideistä ovat titaani(III)hydridi (TiH2), vanadiumhydridi (VH2) ja tantalihydridi (TaH). Näiden yhdisteiden tutkimus on tärkeää materiaalitieteessä, erityisesti kehityksessä koskien energiavarastoja ja uusia katalyyttejä. Niiden ainutlaatuinen rakenne ja sähköiset ominaisuudet avaavat mahdollisuuksia monenlaisiin sovelluksiin.