siirtotuloihin

Siirtotulot ovat kotitalouksille maksettavia tuloja, jotka julkinen sektori siirtää ei-työpanoksella tuotetun hyvinvoinnin tueksi. Niiden tarkoituksena on turvata toimeentuloa ja tasata tuloeroja sekä vähentää köyhyyttä. Siirtotuloihin luetaan erilaiset etuudet ja tuet, joita maksetaan julkisen talouden rahoituksesta.

Esimerkkejä siirtotuloista ovat vanhuuseläke ja muut eläke-edut sekä kansaneläke ja työeläkkeet; työttömyysturva sekä sairauspäivärahat; vanhempain-, äitiys- ja isyysrahat; lapsiperheiden tukimuodot sekä yleiset etuudet kuten opintotuki; asumistuki sekä toimeentulotuki. Lisäksi ohjelmat, jotka pienentävät kotitalouksien menoja tai tukevat koulutusta ja terveydenhoitoa julkisen sektorin kautta, voivat käytännössä muodostaa siirtotulojen osan. Siirtotulot voivat olla rahallisia etuuksia sekä palveluiden kautta tuotettua arvoa, jota kotitalouksille tarjotaan kustannustuen muodossa.

Rooli taloudessa ja politiikassa: siirtotulot ovat keskeinen väline tulonsiirroissa ja sosiaaliturvassa. Ne voivat tasoittaa tulotasoja, vähentää köyhyyttä ja pienentää eroja eri ryhmien välillä. Siirtotulojen suunnittelulla ja määrällä vaikutetaan sekä hyvinvointiin että verotuksen progressiivisuuteen, ja ne heijastuvat tilastoituihin kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin.

Tilastollisesti siirtotulot ovat osa kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja ne erotellaan palkkatuloista sekä muista tuloista. Esimerkiksi Tilastokeskuksen ja eurooppalaisen tilastoinnin yhteydessä ne mittaavat tulonjakoa, köyhyyttä ja elintason vaihtelua.