siirtelyrakenteissa

Siirtelyrakenteissa on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan lauseen osien siirtelyä niiden tavalliselta, perusjärjestykseltä toiselle paikalle. Siirtely voi vaikuttaa sekä lauseen rakenteeseen että sen painotukseen ja informaatiotekijöihin, kuten uusi ja vanha tieto, kysymykset tai huomion kohdistaminen. Termi on yleisesti käytetty kuvaamaan erilaisten sanallisten elementtien joustavaa sijoittelua sanajärjestyksen sisällä.

Siirtelyrakenteiden toiminta liittyy kielelliseen ilmaisutekniikkaan, jossa sanoja tai sanan osia siirretään tavoitellun merkityksen, fokusoinnin tai keskustelun kontekstin mukaan. Tyypillisiä ilmiöitä ovat lauseen etuosan korostaminen, objektin tai adjektiivin korostaminen sekä kysymysten tai vastausten muodostaminen lauseen kohteen tai tarkennuksen kautta. Suomen kielessä sanajärjestys on suhteellisen vapaa taivutusjärjestelmän vuoksi, mikä tekee siirtelyrakenteista yleisiä sekä arkipäiväisessä puheessa että kirjoitetussa tekstissä.

Kielitieteessä siirtelyrakenteet liittyvät muun muassa inversion, topikointiin ja sanaluokan siirtoihin sekä johonkin verrattavissa oleviin ilmiöihin muissa kielissä, kuten scramblingiin. Tutkimuksessa niitä käytetään informaation rakenteen analysointiin ja huomion kohdistamisen tarkentamiseen sekä vertaillaan eri kielten tapausten välillä.

Esimerkkejä voisi olla: Kirjan ostin minä. Kirjan ostin minä, haluaisin korostaa kirjaa. Tavallinen objekti voi esiintyä lauseen alussa tai loppussa siirtelyrakenteen kautta, jolloin merkitys painottuu eri tavoin. Siirtelyrakenteiden tarkempi luokitus vaihtelee tutkimuspiireittäin, mutta yleisesti ne kuvaavat lauseen osien joustavaa sijoittelua merkityksen ja keskustelun rakenteen mukaan.