siirtöhäviöihin

Siirtöhäviöt ovat sähköenergian häviöitä, jotka syntyvät, kun sähköenergia siirretään tuotannosta kulutukseen sähköverkossa. Keskeisimpiä lähteitä ovat johtimien vastuksesta johtuvat I^2R-häviöt sekä muuntajien kuparihäviöt ja ydin- (magnetointi) häviöt. Lisäksi korona- ja dielektriset häviöt voivat vaikuttaa korkeajännitteisissä siirroissa. Pienemmät häviöt voivat syntyä myös muista pienemmistä menetelmistä.

Häviöiden määrään vaikuttavat tekijät ovat siirtopituus, kuormitus, käytetty jännitetaso sekä johtimien ja muuntajien ominaisuudet, kuten poikkipintojen koko ja materiaalit. Mitä korkeampi jännite ja pienempi virta samaan tehoon verrattuna, sitä pienemmät I^2R-häviöt. Pitkille matkoille ja suurilla tehoilla käytetään usein korkeampaa jännitettä tai HVDC-siirtoa, koska näissä on pienemmät siirtohäviöt. Reaktiivisen tehon kompensointi sekä tehokkaammat muuntajat ja johtimet voivat siten vähentää kokonaishäviöitä.

Merkitys: Siirtöhäviöt vaikuttavat sähköverkon kustannuksiin, energiatehokkuuteen ja päästöihin. Niiden hallinta ja optimointi ovat keskeisiä sähkönsiirron suunnittelussa, ylläpidossa sekä investointipäätöksissä, ja niihin liittyvää mittaus- ja seurantadataa kerätään verkko-operaattoreiden toimesta.