signaalivahvistuksista

Signaalivahvistus, suomeksi myös vahvistus, on prosessi, jossa signaalin voimakkuutta tai amplitudia kasvatetaan. Signaali voi olla sähköinen, akustinen tai mikä tahansa muu signaali, joka voidaan muuntaa mitattavaan muotoon. Vahvistuksen tarkoituksena on yleensä tehdä heikosta signaalista riittävän voimakas, jotta sitä voidaan käsitellä, analysoida tai lähettää eteenpäin.

Yleisimpiä vahvistimia ovat elektroniset vahvistimet, jotka käyttävät aktiivisia komponentteja, kuten transistoreita tai elektroniputkia, signaalin tehon lisäämiseksi. Nämä vahvistimet voivat toimia eri taajuusalueilla ja niitä käytetään monenlaisissa laitteissa radiovastaanottimista äänentoistojärjestelmiin ja teollisuuden automaatioon.

Vahvistuksen perusperiaate on ottaa sisään heikompi signaali ja tuottaa ulos voimakkaampi kopio samasta signaalista, eli vahvistettu signaali. Vahvistusta mitataan yleensä desibeleinä (dB) tai kertoimena. On tärkeää, että vahvistin ei lisää signaaliin epätoivottua kohinaa tai vääristymää, mikä heikentäisi signaalin laatua. Ideaalitilanteessa vahvistin ainoastaan moninkertaistaa alkuperäisen signaalin amplitudin. Käytännössä vahvistimiin liittyy aina jonkin verran kohinaa ja vääristymää, ja vahvistimen suunnittelussa pyritään minimoimaan nämä haitalliset vaikutukset.