signaalinkäsittelyjärjestelmiin

Signaalinkäsittelyjärjestelmät ovat teknisiä kokonaisuuksia, jotka on suunniteltu muokkaamaan, analysoimaan tai tuottamaan signaaleja. Signaalit voivat olla analogisia, kuten ääni tai jännite, tai digitaalisia, kuten numeroarvot. Järjestelmät koostuvat tyypillisesti antureista, jotka muuntavat fysikaaliset ilmiöt signaaleiksi, prosessointiyksiköistä, jotka suorittavat tarvittavat laskentaoperaatiot, ja aktuaattoreista, jotka muuttavat käsitellyt signaalit takaisin fysikaalisiksi toiminnoiksi.

Signaalinkäsittelyn keskeisiä tehtäviä ovat suodatus, vahvistus, muunnos ja pakkaus. Suodatus poistaa ei-toivottuja osia signaalista, kuten kohinaa. Vahvistus kasvattaa signaalin voimakkuutta. Muunnos voi tarkoittaa signaalin muotoa tai edustustapaa, esimerkiksi analogisesta digitaaliseksi (ADC) tai digitaalisesta analogiseksi (DAC). Pakkaus pyrkii pienentämään signaalin vaatimaa tallennustilaa tai siirtokaistaa.

Sovellusalueita signaalinkäsittelyjärjestelmille on lukemattomia. Niitä käytetään yleisesti telekommunikaatiossa, kuten matkapuhelimissa ja internetissä, lääketieteellisessä kuvantamisessa (esim. MRI, ultraääni), audio- ja videotehnologiassa, automaatiossa, tutkajärjestelmissä ja tieteellisessä tutkimuksessa. Modernit signaalinkäsittelyjärjestelmät hyödyntävät usein digitaalista teknologiaa, kuten digitaalisia signaaliprosessoreita (DSP) ja ohjelmistopohjaisia ratkaisuja, jotka tarjoavat joustavuutta ja tehokkuutta.