sidosjärjestelmien

Sidosjärjestelmien käsitteellä viitataan hammaslääketieteessä käytettäviin adheesiomenetelmiin, joiden tarkoituksena on luoda kestävä kiinnitys restoraation ja hampaan pintojen väliin. Ne mahdollistavat resin- tai keramisten materiaalien kiinnittymisen enamelille ja dentiinille sekä harvoin muihin substraatteihin. Tyypillisesti sidosjärjestelmä sisältää liima-aineen (adheesiivin), primerin sekä mahdollisesti lisäkerroksen; järjestelmät voivat olla yhden-, kaksivaiheisia tai kolmevaiheisia.

Käyttö ja toimintaperiaate riippuvat tuotteen tyypistä. Ennen levitystä hammaspinnat valmistellaan puhdistamalla ja tarvittaessa karhentamalla tai kosteustilaa säätelemällä. Etsaus- ja huuhtelumenetelmät jaetaan yleensä total-etch (etchant erillisenä askeleena) sekä self-etch -tyyleihin, joissa etsaukset ja primereit yhdistetään. Universal- tai monitoimiseen adhesiveen voidaan usein käyttää sekä etch-and-rinse- että self-etch -tiloissa.

Luokitus ja vaihtoehdot: Yleisimmät kategoriat ovat total-etch (kolme- tai kaksivaiheinen), self-etch (kaksi- tai yksi-vaiheinen) sekä universal/monitoimisadheetit, jotka voidaan sopeuttaa eri tiloihin. Valintaan vaikuttavat substraatti (enamel vs dentin), restoraation tyyppi sekä kliininen olosuhde ja tuotekehityksen ajantasaisuus.

Kestävyys ja haasteet: Liitoksen pitkäaikainen kestävyys riippuu sekä järjestelmän valinnasta että kliinisestä toteutuksesta. Hydrolyysi, kosteuden hallinta sekä tekniset tekijät vaikuttavat aikanaan liitoksen lujuuteen. Sidosjärjestelmien tutkimus keskittyy yhä vahvempiin, vähemmän tekniikkaherkkiin ja paremmin veden kestäviin ratkaisuisiin.