sidontakonetta

Sidontakonetta on yleistermi laitteille, joita käytetään kiinnittämään sivut toisiinsa siten, että ne muodostavat yhden, kantavan kokonaisuuden. Suomessa termiä käytetään erityisesti kirjansidonnan ja toimistodokumenttien sidonnan yhteydessä. Sidontakoneet voivat olla sekä manuaalisia että automaattisia, ja ne voivat tarjota useita sidontatapoja sekä perusläpäisyn että lopullisen viimeistelyn kannalta. Laitteet voivat leikata, rei’ittää ja liimata, jolloin lopullinen sidottu teos on siisti ja kestävä.

Toimintaperiaate perustuu sivujen lävistykseen (tai rei’itykseen), sidontalaitteen asettamiseen ja kiinnitykseen. Käyttäjä syöttää sivut koneeseen, valitsee sidonnan tyypin, ja laite suorittaa lävistykset, sidonnan ja mahdollisesti reunojen viimeistelyn. Modernit sidontakoneet ovat ohjelmoitavissa ja voivat käsitellä suurempia tuotantosarjoja sekä erikokoisia sivumääriä; pienemmissä käyttökohteissa ne voivat olla kompakti- ja käsikäyttöisiä.

Käyttökohteita ovat muun muassa koulutuksen ja yritysten raportit, oppikirjat, esitteet sekä muut asiakirjat, jotka on tarkoitettu jakeluun tai myyntiin. Sidontakoneiden avulla voidaan saavuttaa ammattimainen ulkoasu ja nopea toimitus isommissakin tilauksissa.

Historia ja kehitys: Sidontatekniikka juontaa juurensa kirjapainotalouden 1800- ja 1900-lukujen kehitykseen; nykyiset automaattiset sidontakoneet ovat kehittyneet digitaalisen ohjauksen ja monipuolisten liitäntöjen myötä, ja ne voivat soveltua sekä pienille toimistoille että suuremmille paino- ja jakelukeskuksille.