seurantatutkinnat

Seurantatutkinnat ovat rikostutkinnan jatkotoimenpiteitä, joissa viranomaiset seuraavat lisää todisteita tai selvittävät epäselviä seikkoja jo alkaneen tutkinnan aikana. Niitä käytetään silloin, kun esitutkinnan alkuvaiheessa ei ole saatu riittävästi näyttöä syyllisyyden ratkaisemiseksi tai kun uutisia johtolankoja ilmenee myöhemmin.

Tarkoitus ja tehtävät ovat keskeisiä. Seurantatutkinnan tavoitteena on tarkistaa epäilyt, testata todistuksia, täsmentää tapahtumien kulkua ja löytää mahdollisia uusia johtolankoja. Menetelmät voivat sisältää kuulustelujen uusintatapahtumia, todistajien uudelleen kuulusteluja, alibitarkistuksia, uusinta- ja lisäanalyyseja laboratorio- tai teknisiä tutkimuksia sekä viranomaisten tietojen ja rekisterien selvittämistä. Lisäksi voidaan tarkastella taloudellisia, tietoliikenne- tai viranomaisten ulkopuolisten lähteiden tietoja.

Sääntely ja valvonta ovat olennaisia. Seurantatutkinnat tapahtuvat osana rikostutkintaa ja niistä säädetään sekä viranomaisiin kuuluvan toimivallan että oikeudellisten menettelyjen puitteissa. Prokuratuuri tai poliisi voi asettaa tutkinnan jatkettavaksi, tiivistää sen tai suunnata huomion uusien näyttöjen keräämiseen. Tämä vaihe on usein tilannesidonnainen, ja sen kesto sekä toimenpiteiden laajuus riippuvat tutkinnan tarpeista sekä säädöksistä.

Tulokset voivat johtaa syytekohtien esittämiseen, tutkinnan lopettamiseen, tai siirtymiseen seuraaviin oikeudellisiin vaiheisiin. Seurantatutkinnat ovat siis osa prosessin jatkuvaa todistusarviointia ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista.