sementtöitymiseen

Sementtöityminen on geologiassa diagenettinen prosessi, jossa sedimentin rakeet sitoutuvat toisiinsa mineraalisen sementin avulla. Sementti syntyy, kun veden mukana liuenneet ionit precipitoituvat rakeiden väliin ja sitovat kappaleet kiinni toisiinsa.

Yleisimmät sementit ovat kalkkikite (calcite), silika (kvartsia tai opalia), dolomiti sekä raudan oksidit. Myös illiitti- tai savimineraalit voivat toimia sementteinä. Sementaatio tapahtuu pitkän ajan kuluessa, usein hautautumisen, lämpötilan ja paineen muutosten sekä veden kemian vaikutuksesta, jolloin liuenneet ionit kuten Ca2+, CO32− ja SiO2 saostuvat rakeiden välille.

Sementöityminen johtaa porosityn (tilavuuden, joka täyttyy nesteellä) ja permeabilityn (läpäisevyyden) pienenemiseen sekä kiven mekaanisen lujuuden kasvuun. Se muuttaa sedimentaaristen kivien rakennetta ja veden liikkeen kulkua niiden sisällä, mikä vaikuttaa esimerkiksi vesivarantoihin, geotermiseen energiaan sekä öljy- ja kaasukenttien pöytä- ja tuotantoehtoja.

Kohteita ja ilmentymiä ovat muun muassa hiekkakivet, joissa rakeet ovat yhteydessä kalkkistä sementillä, sekä erilaiset sedimentaatioihin liittyvät kivettyneet rakenteet. Sementöityminen on keskeinen osa diagenesiä, ja se vaikuttaa sekä kiviainesten ominaisuuksiin että niiden taloudelliseen käyttökohteeseen. Tutkimuksessa sitä tarkastellaan sedimentologian, mineralogiankin ja geokemian keinoin.