sedatiivit

Sedatiivit ovat keskushermostoa lamaavia aineita, jotka aiheuttavat rauhoittuneen tilan, uneliaisuuden ja pienentyneen vireystilan. Niitä käytetään lääketieteessä ahdistuksen, unettomuuden sekä joidenkin toimenpiteiden aiheuttaman rauhoituksen hoitamiseen. Sedatiivien käyttötarkoitukset vaihtelevat tilanteen mukaan, ja ne tulisi määrätä sekä seurata lääkärin toimesta.

Keskeisiä sedatiivien luokkia ovat bentsodiatsepiinit (esimerkiksi diazepami, loratsepaami, tematsepaami), barbituraatit (kuten fenobarbital), sekä ei-bentsodiatsepiiniset unilääkkeet (kuten zolpidem, zopikloni, zaleplon). Lisäksi antihistamiinien sedatiivinen vaikutus voi rauhoittaa oloa, ja joissakin tapauksissa käytetään muita keskushermostoa lamaavia lääkkeitä kuten tietyt eväät premedikaationa tai anestesiassa. Mekanismit vaihtelevat, mutta monet toimivat lisäämällä GABA:n inhiboivaa vaikutusta aivoissa, mikä vaimentaa hermosolujen aktiivisuutta.

Risksit ja turvallisuus ovat keskeisiä huomioita. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa toleranssiin ja riippuvuuteen sekä vieroitusoireisiin. Yhteisvaikutukset alkoholin tai muiden depressiivien aineiden kanssa voivat olla hengenvaarallisia, ja erityisesti iäkkäillä esiintyy suurempi hengityksen lamaantumisen ja kaatumisten riski. Sedatiiveja käytetään lyhytaikaisesti ja mahdollisuuksien mukaan yritetään suosia ei-farmakologisia hoitoja, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa unihäiriöihin.

Sääntely ja valvonta ovat tärkeässä roolissa: useimmat sedatiivit ovat reseptilääkkeitä, niiden käyttöä säädellään sekä turvallisen annostelun että väärinkäytön ehkäisyn vuoksi. Suomessa hoitoa suunnittelee lääkäri, ja tavoitteena on minimaalisin tarvittava annos lyhyellä aikavälillä.