sclerenkymissä

Sclerenkymät ovat kasvien mekaanista tukirakennetta, joka muodostuu soluista, joiden soluseinät ovat paksuuntuneet ja lignifioituneet. Kypsissä soluissa protoplasma on kadonnut, joten solut ovat kuolleita ja niillä on hyvin vähän elävää cytoplasmaa. Tämä rakenne antaa sclerenkymälle jäykän ja kestävän, muilta kudoksilta eristävän lujuuden.

Sclerenkymän päätyypit ovat kuitusolut ja sclereidit. Kuitusolut ovat pitkänomaisia, kapeita ja vahvasti paksuuntuneita, ja ne muodostavat verkostoja, jotka antavat vetotukea ja pitoa. Sclereidit ovat lyhyempiä ja erimuotoisia soluja, joita kutsutaan usein kivisoluiksi; niiden paksuinen, epäsäännöllinen soluseinä lisää kudoksen lujuutta tietyillä alueilla, kuten siemenkuorissa ja hedelmissä.

Sijainti ja merkitys vaihtelee lajeittain, mutta sclerenkymä esiintyy yleisesti puun sekundaarisessa xylemissä, peridermaalisissa kerroksissa sekä siemen- ja hedelmäkuorissa. Puussa kuitusolut muodostavat pitkän aikavälin tukiverkkoja, kun taas sclereidit parantavat kovuutta tietyissä kohdissa, esimerkiksi kuorissa ja siemenuissa.

Sclerenkymän kehitys liittyy sekundaariseen soluseinän rakennukseen ja lignifikaatioon. Solut eroavat parenkyymasta ja kollenkymo­myyden soluista siinä, että ne ovat kuolleita kypsinä ja niiden päätehtävä on tukeaineiden tarjoaminen. Sclerenkymän erilaiset solutyypit mahdollistavat sekä yleisen mekaanisen tuen että kohdekohtaisen lujuuden, mikä tukee kasvin rakennetta ja suojakykyä.