satelliittiviestintäverkkoihin

Satelliittiviestintäverkot hyödyntävät satelliitteja tiedon siirtämiseen. Nämä verkot mahdollistavat viestinnän maantieteellisesti hajautetuilla alueilla, joilla perinteiset maaverkostot ovat epäkäytännöllisiä tai mahdottomia rakentaa. Satelliittiverkkojen avulla voidaan tarjota esimerkiksi internet-yhteyksiä, televisiolähetyksiä ja puhelinpalveluita.

Satelliittiviestintäverkon perusperiaate on, että signaalit lähetetään maasta satelliittiin, joka sitten heijastaa tai edelleen lähettää signaalit toiseen maa-asemaan tai useisiin maa-asemiin. Satelliitit voidaan jakaa kiertoratojensa mukaan geostationaarisiin (GEO), keski-Maan kiertoradalla oleviin (MEO) ja matalalla Maan kiertoradalla oleviin (LEO) satelliitteihin. GEO-satelliitit pysyvät näennäisesti paikallaan tietyn pisteen yläpuolella Maan pinnalla, mikä mahdollistaa jatkuvan yhteyden. MEO- ja LEO-satelliitit sen sijaan liikkuvat nopeammin, ja niiden käyttö vaatii usein useiden satelliittien muodostamaa konstellatiota.

Satelliittiviestintäverkkojen etuja ovat laaja kattavuus, nopeus ja luotettavuus tietyissä tilanteissa, kuten katastrofien yhteydessä, kun maaverkot ovat vaurioituneet. Ne tarjoavat myös ratkaisun syrjäseutujen liitettävyysongelmiin. Haittapuolina voivat olla viive, joka johtuu signaalin pitkästä matkasta, sekä kustannukset ja sääolosuhteiden vaikutus signaalin laatuun. Teknologian kehittyessä satelliittiverkkojen suorituskyky paranee jatkuvasti.