saostuksessa

Saostus on liuoksesta kiinteän faasin muodostumista, jolloin dissolved ionit yhteenliittyvät ja muodostavat epäliukoisen aineen. Saostumisen tuloksena syntynyt kiinteä aine, saostuma, voidaan erottaa liuoksesta esimerkiksi sedimentaation tai suodatuksen avulla. Saostukseen liittyy usein muutoksia liukoisuudessa, jolloin liuoksen ionit ylittävät niiden liukoisuusrajan.

Mekanismin perusteella saostuminen jaetaan pääasiassa kemialliseen saostukseen sekä fysikaalisiin tekijöihin perustuviin ilmiöihin. Kemiallisessa saostuksessa reaktiot johtavat epäliukon suolan tai hydroksidin muodostumiseen, esimerkiksi Fe3+ osana OH-:n lisäämistä muodostuviin Fe(OH)3 -nesteen ulkopuolelle. Fysikaalisessa näkökulmassa saostus voi johtua liuoksen pH:n muutoksesta, jonka seurauksena liukeneva aine saostuu, tai lämpötilan ja ionivahvuuden vaikutuksesta. Reaktioissa esiintyy usein nucleaatio- ja kiteytymisprosesseja, joissa pienet hiukkaspohjat kasvavat suuremmiksi.

Faktoreita, jotka vaikuttavat saostumiseen, ovat ionipitoisuus ja aktiivisuus, pH, lämpötila, kompleksien muodostuminen, ionivahvuus sekä lisäaineiden tai sekoituksen vaikutus. Saostusta hyödynnetään paljon ympäristö-, laboratorio- ja teollisuussovelluksissa: esimerkiksi raskasmetallien ja epäorgaanisten epäpuhtauksien poistaminen jätevesistä tai kalkin ja rautamaljojen avulla fosforin ja metallien saostaminen. Saostuneen kiinteän aineen poistaminen on keskeinen osa kierrätys- ja vedenkäsittelyprosessia.