sankaruus

Sankaruus on moraalisen ja sosiaalisen arvioinnin kohde, joka kuvaa yksilön rohkeutta sekä tahtoaan asettaa omat riskit tai edut toisten hyvän tai yleisen edun vuoksi. Se viittaa sekä fyysiseen rohkeuteen vaarallisissa tilanteissa että moraaliseen rohkeuteen, jossa toimija saattaa omia arvojaan tai hyvinvointiaan vastatakseen eettisiin periaatteisiin. Sankaruus on usein kontekstisidonnainen ja tulkintakohtainen, ja se rakentuu sekä teoista että niiden motivaatiosta ja vaikutuksista.

Sanan muodostus perustuu sanan sankari sekä abstraktin -uus-päätteen yhdistelmään, jolla ilmaistaan laadun tilaa: heroismi, rohkeus ja itsensä uhraaminen.

Rohkeuden ulottuvuuksia tarkastellaan usein kolmella ulottuvuudella: fyysinen rohkeus, moraalinen rohkeus sekä omien etujen uhraaminen yhteisen hyvän nimissä. Sankaruus voi ilmetä yksilöllisesti, ryhmässä tai yhteiskunnallisessa kontekstissa, kuten hätätilanteissa, konfliktitilanteissa tai ihmisarvon puolustamisessa. Arviointi riippuu arvoista, historiallisesta hetkestä sekä siitä, miten teon motivaatiot ja seuraukset koetaan.

Kulttuurisessa mielessä sankaruus toimii sekä inspiraationa että arvioinnin välineenä. Sankaritarinoita ja -hahmoja käytetään yhteisön identiteetin muovaamiseen, pelastus- ja turvallisuustyön arvostukseen sekä moraalisten normeiden esittämiseen. Media ja kirjallisuus voivat vahvistaa sekä ihannointia että kriittistä suhtautumista sankaritarinoihin ja niiden vaatimuksiin.

Kritiikkiin kuuluu, että sankaruus voi liioitella yksittäisten tekojen merkitystä, siirtää vastuuta rakenteista pois ja joskus oikeuttaa väkivaltaa. Sankaruuden tulkinta vaihtelee kulttuurisesti, ja sitä tarkastellaan usein yhdessä rohkeuden ja vastuun käsitteiden kanssa.