sanavapauden

Sanavapaus on perusoikeus, joka turvaa yksilön oikeuden ilmaista mielipiteensä sekä hankkia ja levittää tietoa ja osallistua julkiseen keskusteluun. Suomessa sanavapaus kuuluu sekä ilmaisuvapauteen että tiedonvälityksen vapauteen ja on turvattu perustuslailla sekä kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksella.

Soveltamisala kattaa puhutun, kirjoitetun ja digitaalisen ilmaisun, mukaan lukien journalismi, taiteellinen ilmaisu ja verkkokeskustelu. Se suojaa sekä vakavaa kritiikkiä että arveluttavampia mielipiteitä, kunhan ne eivät riko muita lakeja.

Rajoitukset eivät ole absoluuttisia: ilmaisua voidaan rajoittaa kansallisen turvallisuuden, julkisen järjestyksen, terveyden ja moraalin sekä toisten oikeuksien ja kunniaa suojaavien intressien vuoksi. Lainsäädäntö sisältää esimerkiksi kunnianloukkaukset, kiihottamisen kansanryhmää vastaan sekä muut rikokset sekä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvat seikat. Kansainväliset ihmisoikeusnormit ohjaavat sekä lainsäädäntöä että oikeuskäytäntöä.

Historiaan ja nykytilaan: Sananvapauden kehitys Suomessa on juurtunut 1800-luvun oikeuskäytäntöön, vahvistuen itsenäistymisen myötä sekä EU-velvoitteiden myötä. Digitaalinen aikakausi on lisännyt ilmaisun kenttää ja samalla haasteita moderoinnille sekä vastuunjaolle alustojen välillä.

Katso myös: sananvapaus, lehdistönvapaus, sensuuri, Suomen perustuslaki, Euroopan ihmisoikeussopimus.